Suomessa on viime vuosina koettu ikävä ilmiö. Korkeasti koulutettujen työttömyyden kasvu, joka on jättänyt yliopistosta maisterintutkinnon suorittaneita ja useiden vuosien työkokemuksen omaaviakin osaajia työttömiksi. Edes tohtorin tutkinto ei tämän hetken Suomessa takaa työpaikkaa.
Korkeasti koulutettujen työttömien kasvu koskettaa lähes kaikkia aloja ja itse asiassa juuri korkeasti koulutettujen työttömyys on prosentuaalisesti kasvanut enemmän kuin koko maan työttömyys viime vuosien aikana. Tältä ikävältä ilmiöltä eivät ole säästyneet opettajatkaan. Opettajan ammattia on aina pidetty suhteellisen varmana työllistäjänä Suomessa. ”Opettajille riittää aina töitä” on monen koulutusvalintojaan tekevää nuorta motivoiva sananparsi. 
Opettajaksi opiskelu kiinnostaakin monia ja ammatti on arvostettu. Työttömyys on kuitenkin iskenyt myös opettajiin, erityisesti monen alan aineopettajiin. Useat aloittavat uransa, ja saattavat pitkäänkin olla, sijaisuuksien ja pätkäsopimusten parissa. Opettajan virka on monelle vastavalmistuneelle kuin lottovoitto, eikä siitä monet edes tämän hetken tilanteessa uskalla haaveilla. Lyhyet sopimukset ja työpaikasta toiseen vaihtaminen riittävät, kun muutakaan ei ole. Mistä suomalaisten opettajien ahdinko oikein johtuu?
Kustannus leikkaukset opettajien haasteena
Monet alat ovat syystä tai toisesta suuressa muutoksessa. Joillain aloilla automatisointi ja ihmistyön näkeminen tehottomana johtaa vähempiin työpaikkoihin, toisilla aloilla leikataan kustannuksista ja joillakin taas on muutettu toimintamalleja entistä tehokkaammiksi. Kustannussäästöt koskevat toki kaikkia aloja, mutta julkisella puolella leikkaukset kohdistuvat suoraan tiettyihin ammattikuntiin.
Hallituksen määräämät kustannusleikkaukset ja säästötavoitteet ovat suurena syynä erityisesti jo pidempään opettajan työtä tehneiden opettajien työttömyydessä. On myös yleistä, ettei eläkkeelle jäävän opettajan tilalle enää palkatakaan uutta, vaan pärjätään tavalla tai toisella ilman.
Suurten ikäluokkien eläköityminen ei siis odotusten vastaisesti ole taannut nuorille koulutetuille työpaikkoja. Koulujen luokkakokoja kasvatetaan ja opettajien työnkuvaa laajennetaan. Jokaiselle aineelle ei välttämättä enää tarvita omaa aineopettajaansa. Vähentääkö tämä suomalaisen koulutuksen tasoa ja laatua sekä siten vähentää myös tulevien työläisten kilpailukykyä monin osin globaaleilla ja valmiiksi haastavilla työmarkkinoilla, on kysymys erikseen. Juuri tästä syystä monet asiantuntijat ja tutkijat ovat huolissaan koulujemme tulevaisuudesta. Jotain muutosta nykyiseen tulisi tehdä, mutta ratkaisut eivät ole yksiselitteisiä.
Leikkaukset koskevat tällä hetkellä erityisesti koulutuksiin, jotka eivät johda tutkintoon, mutta työttömiä opettajia on kaikilla aloilla ja kaikista oppiaineista. Irtisanomiset kohdistuvat useimmiten iäkkäämpiin opettajiin. Karkeasti voi siis ajatella, että parhaiten asiat ovat nuorilla jo viran saaneilla peruskoulun luokanopettajilla ja erityisopettajilla sekä monia aineita opettamaan kykenevillä aineenopettajilla.
Siinä missä iäkkäitä opettajia irtisanotaan, joutuvat yhä useammat nuoret opettajat sen sijaan joutuvat tyytymään sijaisuuksiin ja lyhyihin sopimuksiin. Yhä useampi opettaja liittyy opettajien työttömyyskassaan varatoimenpiteenä työttömyystilanteen huonontuessa.
Tilannetta huonontaa entisestään se, että koulut saavat palkata myös epäpäteviä sijaisia. Kouluttautumaton sijainen on halvempi kuin kouluttautunut opettaja, joten kuntien säästötarpeiden edessä koulut tekevät kompromisseja myös näin. Tämä luo kouluttautuneelle opettajalla entistä huonomman aseman, ja toisaalta todennäköisesti huonontaa myös opetuksen laatua.
Opettajien ylitarjonta
Opettajia on koulutettu viimevuosina liikaa. Opiskelupaikat on ammateittain suhteutettu työpaikkojen määrään mutta opettajien ja monen muun ammattikunnan kohdalla on kuitenkin tapahtunut opettajien kannalta kohtalokas virhearvio. Suurten ikäluokkien eläköitymisen uskottiin avaavan työpaikkoja, jonka vuoksi opettajia on koulutettu enemmän kuin edellisvuosikymmeninä. Kuntien talousongelmien ja leikkausten myötä useat opettajan paikat jätetään kuitenkin täyttämättä, ja pienimpiä kouluja on jouduttu jopa lakkauttamaan. Ylikoulutus koskee erityisesti aineenopettajia, mutta jollain paikkakunnilla myös luokanopettajia, joista on toisilla paikkakunnilla pula. Erityisopettajien työllistymistilanne on parempi ja monilla paikkakunnilla erityisopettajista on jopa pulaa.
Opettajien ylitarjonnan ongelma on monisyinen. Opettajaksi opiskellaan yliopistoissa, joiden julkisen rahoituksen suuruus on riippuvainen tutkintojen määrästä. Toisin sanoen, mitä enemmän aineen opettajia valmistuu, sitä enemmän yliopisto saa rahallista tukea. Vaikka rahoitukselle ja valmistuneiden määrälle on asetettu katto, ei se auta. Monet yliopistot ovat yksinkertaisesti haluttomia vähentämään aineopettajien koulutusmääräänsä, vaikka työelämän signaalit kehottaisivat siihen. 
On syytä erottaa eri opettajaryhmien erilaiset ja eritavalla vaihtelevat työmarkkinat. On siis totta, että yhtä aikaa Suomessa on opettajien ylitarjontaa ja työttömiä opettajia kuin opettajapula. Ongelma ei siis ole pelkästään, että opettajia olisi liikaa tai liian vähän. Väärien alojen ja aineiden opettajia sen sijaan on liikaa ja liian vähän aloista riippuen.
Suomalaisia opettajia houkutellaan maailmalle
Suomalainen koulutustaso ja opettajien pätevyys tunnetaan myös rajojemme ulkopuolella. Suomen työttömyystilanteen hankaloiduttua on suomalaisia kouluttautuneita opettajia alettu houkuttelemaan muualle töihin. Esimerkiksi monen muun maan ohella naapurimaassamme Ruotsissa on työvoimapulaa pätevistä opettajista. Koska Suomen peruskoulu ja opetus on niin hyvällä tasolla rahoitusongelmista huolimatta, toivotaan suomalaisten opettajien vievän tietotaitoa mukanaan. Myös suomalaisten hyvä kielitaito auttaa opettajien kansainvälisessä työllistymisessä.
Jotkut opettajat ovat elämäntilanteen niin salliessa ottaneet haasteen vastaan. Jotkut opettajat taas ovat saaneet töitä tutkijana tai vaikkapa kaupanalalta, jotkut perustaneet oman yrityksensä. Ammattiylpeyden niin salliessa on toiselle alelle lähtökin vaihtoehto tiukan työmarkkinatilanteen edessä. Työttömien opettajien vertaistukiverkosto ja järjestöt kehottavat kuitenkin sinnikkyyteen ja kärsivällisyyteen. Alan työkokemusta lisäämällä vaikkakin sitten pätkäsopimuksilla on aina askeleen lähempänä vakituista virkaa.